Luvut 1,3,5,7,9
Täällä pohjan tähden alla 3 sijoittuu 1920
luvulta 1950 luvulle. Kirjan miljöönä on Hämäläiskylä, jossa voi yhä näkyä
sisällissodan arvet. Kirjan päähenkilön Akselin elämään vaikuttaa erityisesti
sisällissota. Hän on toiminut punakaartin yhtenä komentaja, ja vaikka hänet on
armahdettu silti kyläläisissä elää katkeruus Akselia kohtaan. Akseli on
palannut kylään takaisin perheensä luokse Vaimonsa Elina ja heidän kolmen pojan
luokse.
Torpparilain tultua 1922 Akselilla on oikeus
ostaa maa omakseen missä hän on asunut tähän asti vuokralla, mutta kylän miehet
eivät ole kauhean suopeana tästä. Akseli saa kuitenkin perheelleen ostettu maat
mitkä halusikin. Kyläläisten katkeruus näkyy eteenkin kylän miesten
toiminnassa, Akselia pidetään edelleen ”vihollisena”. Torpan omaksi oston
jälkeen, luvussa kolme päähenkilö kertoo itsekin metsä savotassa ollessaan,
että vaikka hän on ostanut torpan itselleen, ei hän edelleenkään ole
tasavertainen maatilallisten kanssa.
Akselin suhde muihin kylän ihmisiin on
etäinen, ja sisällissodasta onkin varmasti hänelle jäänyt luottamus pula, mutta
myös kylän ihmisten käyttäytyminen on vaikuttanut Akseliin. Akselin ja hänen
vaimonsa Elinan välillä on vahva luottamussuhde, ja tunne että he välittivät
toisistaan oikeasti 1900 luvun alkupuolelle tyypillisesti. Akselin suhde omiin
lapsiinsa on etäinen mutta välittävä. Vilhon ja isän suhde oli Vilhon ollessa
nuorempi etäinen, mutta Vilhon vanhennuttua ja lähdettyään isänsä kanssa
puusavottaan heidän suhteensa syveni. Isän suhde poikaan oli välittävä mikä
näkyi rippipuvun ostossa, mitä hän halusi ostaa hyvän puvun pojalleen.
Kertoja
on kaikki tietävä, kirjassa on kuitenkin paljon dialogia, joka saa kertojan
osuuden häviämän. Kerronta etenee kronologisesti ja kertoo Koskelan perheen
tarinaa 30 vuoden ajalta, sekä kylä yhteisön muuttumisesta.
Kieli teoksessa on selkeää ja ymmärrettävää.
puhe osuudet jäivät kuitenkin hieman vaikea selkosiksi, eteenkin pitkät tauot
sekoittivat lukiessa ”Juu juu… Elkku kiertää maailmaa.”. Henkilöiden lempinimet ja puheenomaisuus sekoittivat
dialogien ymmärtämistä.
Arvostelu:
Väinö Linna on kuvannut tekstin erittäin
hyvin. Välillä itseäni alkaa ahdistaa muiden ihmisten kohtelu Akselia kohtaan.
Tämähän on kärsinyt jo rangaistukset. Kirja toimii erittäin hyvänä ikkunana
sisällissodan arpeuttamaan Suomeen.
Vaikka kirja oli loistavasti kuvattu, jäi se
mielestäni tapahtuma köyhäksi. Kirja oli kuitenkin mielestäni parempi,
kirjailijan Tuntematon sotilas. Kirjassa positiivisena oli sen pitkä aika väli,
joka antoi sisältöä kirjalle, ja antoi Koskelan perheestä laajemman kuvan.
Mielestäni teosta voidaan kuitenkin pitää klassikkona
sen vahvan Suomen historian kerrontana. Nuorille kirja on hyvä kuvaus
aikaisempien sukupolvien elämästä, joka auttaa ymmärtää heidän ratkaisujaan.
Vanhemmat lukijat voivat nähdä oman historiansa ja vanhempiensa elämän kirjan
kuvailusta.
Teoksen tunteminen nykysuomalaiselle olisi
tärkeää, yleissivistyksen kannalta ja toisenlaisen näkemyksen saamiseksi Suomen
historiasta. Eteenkin ihmisille jotka eivät tunne Suomen sisällissotaa eivätkä
koe omaksi tutustumistavakseen puuduttavia historiallisia tietokirjoja
suosittelisin kirjaa erilaiseksi lähestymistavaksi.
Essi